Deutschland über alles

Update 17.4.2008: Ensiksi retorinen kysymys. Jos asun B-talossa, kakkoskerroksessa, entisessä pääkaupungissa, jonka läpi virtaa joki (eli käytännössä Saksan Turussa), ja sain kielikurssini tasokokeesta tulokseksi yllättäen B2, onko elämäni kenties hanurista?

Amsterdamia valloittava Sälli oli kuulema ottanut tatuoinnin. Mies voikin nyt kirjottaa Suomeen palattuaan vaihtoajan palautelappuunsa, että käytti yliopistolta saamansa stipendit viinaan, naisiin ja tatuointeihin, loput rahat hän tuhlasi.

On se kyllä jännä, että vaikka on vasta kaksi ja puol viikkoa ollut reissussa niin alkaa jo kotimaankaipuu koputtelemaan homekoppini (Schimmelzimmer auf Deutsch muuten) ovelle. Ei varsinaisesti koti-ikävä, mutta semmonen yleinen tunne siitä että toisaalla on kaikki aina paremmin. Tähän hätään ei auttanut yhtään naispuolinen tuutorini Julia, jonka tapasin männäviikolla. Julia opiskelee jotain safkajuttuja ("nutritron science", ite kyllä sanon "nutrtritrrtron science") ja palasi pari viikkoa sitten tänne germaanien maille vaihdosta Uppsalasta. On tainnut tyttöpoloisen sydän jäädä pohjolaan, sen verran ylistävin sanankääntein puhui skandinaavian meiningistä. Muutenkin aloitus Julia:"Mitä tykkäät Bonnista?" Meikä:"Iha ok" Julia:"Aijaa, mä ainakin vihaan tätä paikkaa!" oli varsin jäätävä, ja siten tietysti kinoskatujen miehen mieleen. Ei ekalla tapaamisella oikeastaan muusta puhuttukaan kuin siitä, miten pohjolassa on kaikki paremmin. Ehkäpä tässä joku päivä pitäisi oppia nauttimaan hetkestä ja jättämään ainaisen muuallekaipuun taka-alalle? Vai onko onnen odottelu meidän lottovoittajina Suomeen syntyneiden kohtalo?

Olen luennoilla istunut vaihtelevalla menestyksellä. Useimmat setit menneet toistaiseksi suht koht täysin ohi jakelupisteeni. Valoa tämän heinäkuuhun asti kestävän tunnelini päähän toi sentään Saksan siviilioikeuden pienryhmäkurssi ("Arbeitsgemeinschaft", tarkoittaa vissiin myös ammattiliittoa) , jolla tajuamisprosentti hipoi jopa sataa rosenttia. Ja kyllä, opetus oli ihka aidolla saksan kielellä, paikalla tosin vain vaihtareita. Hiffaamista auttoi selkeesti se, että paasaamassa ei ollut perus Herr Dr. Professor Klinsmann vaan mukavan oloinen assari, joka on kirjottamassa väitöskirjaansa täällä.

Se täytyy massaluennoista täällä vielä sanoa, että aika pihalla on tosiaan tullut oltua ainakin eka viikko. Luennothan siis alkoivat oikeesti jo kaks viikkoa sitten, mutta vaihtareille suositeltiin jostain syystä että menkää luennoille vasta viikon myöhässä. Syy tuntematon. Tämä on johtanut siihen, että luentomateriaaleja on saanut metsästää kissojen ja saksanpaimenkoirien kanssa. BGB Allgemaine Teil luennolla kysyin saksalaiselta kanssaopiskelijalta, että mistä hän oli luentomatskut hankkinut. Kuulema netistä. Antoi vielä osoitteenkin. Yllättäen matskut löytyivätkin sieltä, mistä kaveri sanoi. Se ei enää yllättänyt, että matskut olivat salasanan takana. Sivuilla luki, että salasanan saa kun soittaa sivulla näkyvään numeroon. No ei tietenkään saanut. Puheluun vastasi vain naishenkilö, joka sanoi että passwortin saa vain proffalta. Että kiitos vaan.

Vaihtarimenosta sen verran, että meitä uusia erasmuslaisia oikiksessa on tällä semesterillä tosiaan vain yhdeksän. Tarkemmin sanottuna muut ja kolme suomalaista. Muut tulevat Belgiasta, Turkista, Bulgariasta ja ties mistä. Onkin heti alusta lähtien syntynyt vastakkainasettelu Suomi versus muu maailma, en osaa sanoa kummat ovat voitolla. Voi olla että tässä skabassa on vain häviäjiä. Muun maailman jengissä jöötä pitää bulgarialainen Iva, jonka hännystelijöitä muut ovat. Aika sama meininki kuin perus yläasteella Suomessa, eli yks tyyppi joka jauhaa juttujaan minkä kerkeää ja muut ovat samaa mieltä. Die Weltin Mannschaftissa keski-ikä on about 21 vuoden tienoilla. Suomipoikaa, jolle on kertynyt jo muutama ylimääräinen vuosirengas kakskybäsiin verrattuna, meininki lähinnä huvittaa kovasti .. Why can't we all be friends?

Viime perjantaina baarikierroksella tilasin pari votkashottia pöytäämme. Saimme votkaa pitkissä laseissa, valmiiksi puolet vettä seassa. Latvialainen orkesterimmejäsen oli sitä mieltä, että tästä pitäisi valittaa. Mikä shotti se semmonen tämmönen on olevinaan, kysyimme vaan.

Tänään luennolle mennessäni kuljin yliopiston päärakennuksen vieressä olevan Hofgartenin ohi. Hoodeille oli pysäköity runsaasti turistibusseja, joista varsinkin yksi pisti silmään.

Fucker Reisen. The Journey of a Lifetime. Bussin ohi kulki mun kanssa samaan aikaan joku tummaihoinen mies. Hän oli selkesti kanssa vaikuttunut Fucker Reisenin meiningistä ja kyselikin taukoaan viettäviltä dösäkuskeilta että onks Fucker Reisenien busseissa vielä sänkyjä vapaana. Äijä kans huomas, että putosin sen jutulle. Tuli sitten selittämään mulle maailman menosta ..

-Ai, tulet Suomesta, onko totta että siellä pidetään katuvalot aina päivälläkin päällä kun on aina niin pimeätä?

-Mun frendillä on lapsi suomalaisen naisen kanssa. Frendi asuu Englannissa kun siellä pystyy duunan "fast money". Frendi käy kyllä välillä Suomessa kun lapsilisät on siellä niin kovat että frendi saa aina siellä rahaa naiselta.

-Jos olet täällä vaan heinäkuuhun asti, mitä teet sitten jos saatat jonkun paikallisen muijan raskaaksi? Lähdetkö heinäkuussa kuitenkin vaan himaan? Niin mä ainakin tekisin.

-Sano terveisiä Mika Häkkiselle!

Että semmosta Fucker Reisenilla tänään.

Havaittu on kanssa että paikalliset taapertajat polttavat tupakkaa eli hitsaavat keihästä varsin tiukkaan tahtiin. Tänne Nordrhein-Westfalenin alueelle tuli kuulema vasta pari vuotta sitten laki, että luennoilla ei saa enää polttaa. Juridicumin edusta onkin suht tukossa keihäsjengiä luentojen välillä. Havaittu myös röbelöä makeampi tuoksu, ihan kuin joku lokaali nauttisi luennoista jazzkeihään avulla ..

Safkaosastosta täytyy sanoa se, että vaikka myös kevyt-tuotteita onkin harvakseltaan saatavilla, löytyy parus germaanimätöstä rasvaa prosentteina enemmän kuin Jalluja aikamiespojan kirjahyllystä. Eli jossei mun köhä pikkuhiljaa parane ja liikunta on edelleen suoritettava zeniläisittäin kotisohvalta, tulee takaisin Suomeen Mikon sijaan kaksi Mikkoa yhdessä kasassa.

Yleistä hämmennystä vaihtarien ja lokaalien keskuudessa aiheuttaa se, kun kertoo että pohjolassa saa massia valtiolta joka kuukausi jos on opiskelija, eikä meillä ole varsinaisesti mitään velvollisuutta opiskella vähintään tiettyä määrää ECTS pinnoja täällä. Jotkut kanssavaihtolaiset vääntävät hiki hatussa viittä tuntia luentoja päivässä etteivät saa monoa omasta yliopistostaan palattuaan. Itsehän olen siinä onnellisessa asemassa, että olen tullut tänne handlaamaan saksan kieltä, eikä sillä niin väliä ole, otanko kyseisen kielen haltuun yliopistolla vai muuten vaan perus pubissa eri Kneipessa istumalla. Tietysti juristisaksaa oppii vaan oikiksessa mutta se on onneksi vain pieni osa tästä kokemuksesta ja meiningistä. Ei sillä etteikö luennoilla huvittaisi istua, meinaan vaan sitä, että onneksi tätä ei tartte ottaa niin tosissaan. Voi myös (ainakin yrittää) nauttia hetkestä ja antaa palaa jos polttopuita ja kakstahtibensaa löytyy. Ja jos proffa luennolla vaikuttaa ylikuumottavalta, ei siellä ole pakko istua. Itellä ei kuitenkaan kuumotus luennoilla ole ikinä johtanut siihen, että tulisi opiskeltua huolella kun on pakko. Pikemminkin päin vastoin, turha kuumotus saa mut sluibaamaan kahta kauheammin.

Elikkä suomalaisen opiskelijan tunnussana olkoon Vapaus!

Loppuun vielä Miseltä saatu loistava linkki, joka sai kotimaata kaipaavan suomipojan lähes kyynelehtimään. Matti Johannes Koivu vetää tyylillä Irwinin Ei tippa tapa -biisin. Ilman melodraamaa ja paatosta, ilman turhaa hehkutusta tai paheksuntaa. Toteava ja täysin huumoritta vedetty biisi saa ajattelemaan, että vois sitä kuppia ottaa tai olla ottamatta, niin tai näin, ei se niin vakavaa ole.

Bis später!

Mikko

P.S. Tartten duunin kun tulen bäkkiin Suomeen, eli esimerkiksi elokuun alusta lähtien .. Kaikki ideat ja saumat ja ehdotukset otetaan ilolla vastaan!!