Eilen löysin kaupasta tiskiharjan metsästettyäni kyseistä kapinetta varmaan paristakymmenestä eri lafkasta viikon ajan. Täkäläiset tiskaavat astiansa ilmeisesti pyhällä hengellä tai turkkilaisten maahanmuuttajien karvaranteilla.
Tämä päivä lähti mielenkiintoisesti liikkeelle. Käytiin bilsanopiskelija Lauran kanssa Immigration Officessa varaamassa Termin eli jutteluaika ensiviikolle. Odotushuoneessa oli runsaasti vain heitä paljon puhuttuja turkkilaisia ilmeisesti koko perheidensä voimalla ja sitten me kaksi kalpeaa suomalaista. Teki mieli ottaa pari fotoa muistoksi tilanteesta mutta ei sentään kehdannut. Ei ole vielä selvinnyt, miksi Turkki juuri kansoittaa Saksaa niin tuhdisti. Joku viisaampi kertokoon.
Kävin kanssa juttelemassa oikiksen deparmental Erasmus coordinaattorin kanssa mukavia pariket minuuttia. Pitkin saksankielinen keskusteluni ikinä. Iha hyvin meni ja tuntui että ymmärsimme toisiamme ainakin suht hyvin. Coordinaattoritar suositteli mulle opintoja, joista koostuisi 31 ECTS pinnaa plus kielikurssi. Tuntui ensikatsannolta aika painavalta lastilta mutta luentoja ei tulisi kuin about 3 tuntia päivässä yhteensä kuitenkaan. Ja täällä duunin tekeminen painottuu semesterin loppuun, jolloin on kaikkien kurssien kokeet putkeen. Hämmentävää sen sijaan oli, että coordinaattoritarkaan ei tuntunut tietävän, millon luennot täällä alkavat. Tämä johtikin tänään siihen, että olimme muiden finskien kanssa menossa luennolle, jonka sarjan piti alkaa vasta ensiviikolla, mutta olikin alkanut jo eilen. Tänään oikiksen nettisivuilla oli tieto, että luentosarja alkaa tänään, mutta kun pääsimme paikalle, ei proffa sitten ilmestynyt lainkaan itse mestoille! Muutenkin tuntuu että kaikille on annettu joka virastossa ja neuvonnassa ja tilaisuudessa eri tiedot. Eikä nyt olle kysymys kielimuurista vaan saksalainen byrokratia osoittaa keittiöpuolensa heti kättelyssä. Vapise Jens Weissflog!
Tänään oli kyllä muuten hieno päivä, aurinko paistoi ja sitä rataa. Ehkä vähän nihkeetä oli, että olen melko varma että kopissani piilee tuhti homevaurio. Ei sinänsä mikään ihme tässä 70-luvun betonikaktuksessa. Olen ollut flunssassa koko täällä oloni ajan ja ei meinaa ääni ollenkaan kulkea. Täällä on ilmeisesti tapana hoitaa homeilut vetämällä sentin maalikerros pintaan. Jos ei olo kohene, täytynee muuttaa muualle asumaan tai hankkia kaasunaamari. Sääli sinänsä, the cubicle has started to feel like home. Alla fotoja tältä päivältä.
Näkymä koppini ovelta. Talo on taattua länsisaksalaista laatua, kun painaa valot päälle käytävässä, kuuluu vaan törkee pamaus kun jotkut valokoneet (Lichtmaschine) menee päälle kellarissa.
Paloportaat (Feuertreppen).
Menin taas tänään väärään bussiin ja jouduin tois puol jokkee. Kuvassa siis der Rhein. Oma luukkuni sijaisee jossain vasemmassa yläkulmassa about.
Das Operahaus.
Gustav Mahler Allee.
Swen Hannawald Kirche.
Rock Me Amadeus Platz.
Der lokale Eric Clapton.
Meine Küche. "McDonaldsch".
Luukun läheisin sporapysäkki. "Finanzministerium" eli ilmeisesti Saksan valtiovarainministeriö oikealla.
Das Hauptgebäude des Universitäts. Sairaan pitkä byksi.
Das Hauptgebäude des Universitäts.
Universitäts Bibiliothek.
Schlager Kirche.
Bis bald!
m
m
6 kommenttia:
Aaah. Hienoa, että voin vertailla Koppien homeongelmia kanssasi.
Hyvä, et hommat kuitenkin sujuu suurimmaks osaks.
Ooks ehtiny testaileen paikallisten karvahanskojen kebenpyöräytystaitoja vielä?
-- Ville
Vastaus siihen miksi tiskiharja oli niin kovin vaikea loytää: paikalliset eli germaanit tiskaa rätillä/sienellä... Kuvottavaa!
T: Sveitsissä asunut ja Saksalaisessa perheessä vieraana ollut
Kirjalliselle virtuoosi-Sepolle terveisiä
--eeva
Aika hauskaa tarinaa. Homekoppi vaivaa näköjään joka toista vaihtoonlähtenyttä lomailijaa. Sitä se on kun lähtee sinne ulkomaailmaan. Itsehän pidän Suomesta ja töistä eli duunista eniten. Rutiinit on kivoja.
-Ruttupuku
Saksan Turku! Kuulostaa huomattavasti pahemmalta paikalta kun millasena se avautuu sun kuvista ja läpistä.
Uuh tulee jo ihan ikävä omia Döner-kokemuksia (paras löytämäni jointti Berliinissä kustansi 1,20 ja oli laaadultaankin huippu) sun muuta sakemannimeininkiä (halvat kledjut ja kengät ja uusia baareja joka nurkassa) Täällä helsingissä kun alkaa kuviot jo muistuttamaan toisiaan.
Onneks sentään on kesä tulossa ja saa variaatiota puistoja vaihtelemalla. Lisäks hybridivirkanaisuran alkuni palkitsee mut 6 viikon palkallisella kesälomalla, jollaisesta en ol nauttinu sitten peruskoulun ysiluokan, jos faijan massit lasketaan palkaks.
Hei pidä sinivalkonen lippu korkeella ja mieli avarana, terviksessä tai koffarissa nähdään kun kotiudut.
Mutsis
Lähetä kommentti