Kesä!

Guten Tag y'all!! kuten jenkkituttavuus Nathan sanoo.

Vappu takana, kesäinen toukokuu edessä.

Edelliseen postaukseen liittyen täytyy sanoa, että on jännä huomata, miten kummia asioita sitä oikeastaan Suomessa kaipaa. Sauna on tietysti yksi vakiohomma, mutta sen lisäksi olen nyt vappuhulinoiden keskellä miettinyt jopa sitä, että on varmaan hienoa tilata baarissa ekaa kertaa Suomessa. Kun voi tilata yhden keiton ja saada sellaisen. Jos täällä menee baariin ja sanoo, että ”Yksi olut, kiitos.”, niin baarimikko kysyy hölmistyneen näköisenä että ”Olut? Minkälainen olut?”. Täälläkun eri olutmerkkejä ja -laatuja on vaikka kuinkapaljon.En ole vielä siis oppinut arvostamaan uusia lukuisia vaihtoehtojani. Nihkeintä on, kun tilaa saksaksi ja baarimikko vastaa englanniksi, että meillä on monenlaisia oluita .. mitäköhän sais olla. Joku paikallinen väitti ettei muka johtuisi mun heikosta ääntämyksestä tai tyhmästä kysymyksestä vaan siitä, että jotkut sakemannit mielellään puhuvat enkkua muukalaisille, jotta voivat oppia kyseistä kieltä .. Enpä taida uskoa. Jokatapauksessa Suomessa kaikki on helpompaa meille onnen kerjäläisille, kurjuutemme kuninkaille.

Viime viikon luennot menivät vaihtelevasti. Siviilioikeudenkurssilla tuntui välillä turhauttavalta, kun ainakin puolet jutuista menevät edelleen ohi. Siviilioikeuden proffa tosin on varsin rennonoloinen jannu. Me vaihtarit saamme osallistua semesterin lopussa paikallisten kanssa samaan kirjalliseen kuulusteluun. Mutta jos tuntuu, että koe on liian paha, saamme me myös tehdä kokeen jälkikäteen suullisesti. Yhdellä luennolla menneellä viikolla pari ehkä viisivuotiasta pikkupoikaa juoksi parin minuutin ajan edestakaisin ison luentosalin taka-osassa huutaen ties mitä jostain kumman syystä. Proffa totesi vain huvittuneena, että tämähän on ihan kuin tennisottelua seuratessa. Saksankurssilla sen sijaan välillä tuntuu, että jotain edistystä on jo tapahtunut. Pystyy selittämään juttuja saksaksi ilman että miettii, mitä sanoo etukäteen. Ja vanhoja koulussa opittuja sanoja palaa sieltä täältä mieleen.

1.5. oli täällä myös yleinen vapaapäivä. Vappuaattona menimmekin Annan, Lauran ja Murielin kanssa talobaariimme Tanz in den Mai –juhliin. Eli tanssien toukokuuhun. Etkot pidettiin tällä kertaa Annan luona. Varsinaisissa juhlissa oli ihan hyvä meininki ja porukkaa jopa enemmän kuin edellisellä kerralla kun kävimme tarkastamassa menon kellarissa. Ainoa paikka, jossa oli vähän väljempää, oli tanssilattia. Tämä pohjoisen poika joutuikin näyttämään keski- ja etelä-eurooppalaisille geelitukille ja ketjukauloille miten kellarihumppaa tosiasiassa tanssitaan. Muuvieni vaikutus oli suhteellisen sama kuin Suomessakin, eli ainakin tilaa tuli heti lattialle kun pääsin vauhtiin do-the-Robot(tm)-muuvini kanssa. Tanssii tähtien kanssa –ohjelman seuraaminen netistä ei ole selkeästi mennyt hukkaan! Kun kerran pääsi vauhtiin, pitikin sitten jatkaa sheikkausta pikkutunneille asti.

Talobaarissa oli savua ja tunnelmaa. Paikka koristeltu ilmeisesti erivärisillä vessapapereilla. Tanssilattia häämöttää takana.

Pitkälle venyneestä setittelystä johtuen ei herätys seuraavan päivän picnicille ollutkaan kaikista helpoin. Järkkäsimme noin seittemän suomalaisen ja ehkä noin kahdeksan ulkomaalaisen kanssa vappupicnicin Rheinaueparkissa Rheinin rannalla. Muun maailman edustajia oli muun muassa Latviasta, Saksasta, Belgiasta ja Jenkeistä.

Kun saavuin yhden tienoilla mestoille Rheinauen metropysäkille tyylikkäästi noin tunnin myöhässä, päätti sateen herra avata kostean arkkunsa juuri samalla hetkellä. Pelkäsin jo, että picnicci olisikin samantien ohi, mitään katosta paikalla kun ei ollut. Pitelin sadetta metroasemalla muutaman minuutin, sen jälkeen rouva aurinko antoikin taas kyytiä jo nuoriherra sadepisaralle ja ulko-oleilu oli jälleen mahdollista. Paikalle oli saatu myös grilli joten hommat ja meno oli kaikinpuolin tikissä. Oikeastaan aika sama fiilis kuin toukukuun ensimmäisenä Suomessa yleensä, eli väsyneenä puistoon odottelemaan sateen alkua. Olimme Riikan kanssa tehneet fisuja kyseistä tilaisuutta varten. Minun nollaseiska fisupullolleni tuli hintaa about 7 euroa yhteensä. Fisut olivat tietenkin heti hitti kansainvälisessä seurassamme ja sai myös oman koneeni jälleen hyrräämään ja hymyilemään. Jenkkijannu oli heti mukana juonessa ja selittikin, että ”jos juon tätä suuvettä tarpeeksi, ei mun tartte pestä hampaita ollenkaan tänään!”. Jenkit, you gotta love them.

Metroasemalla suojassa sateelta.

Metroasemalla ihmisiä viihdytti Thomas Munknebel & die Bonnfires.

Spottimme sijaitsi kivenheiton päässä metrikseltä, snadin kukkulan päällä.

Kukkulan toisella puolella oli karnevaalimeininkiä.

Spotti oli varsin jees. Kuvassa Robert huolehtii grillistä. Takana Deutsche Telekomin byksi.

Anna pelas varmanpäälle vaikkei edes satanut (paljoa).

Hienosti rajattu kuva Annasta, Laurasta ja allekirjoittaneesta.

Ulkomaalaiset oli tehty sokerista. Paitsi jenkkijäbä joka oli tehty rohkeudesta, vapaudesta ja kuohuviinistä.

Madara ja suomalainen lakki.

USA-Deutschland-Finnland-connection.

Riikka koristeli Mikkonsa juhlakuntoon.

Iloista porukkaa Poppelsdorfin siirtymätaipaleella menossa kohti seuraavaa etappia.

For those about to barbecue, we salute you!

Välillä piti pysähtyä hiukopalalle katukeittiöön.

Baarissa.

Pique-Nique kesti about kuutisen tuntia. Sitten suuntasimmekin takaisin kaupungin ytimeen ja Poppelsdorfille baariin. Koko porukka oli kuitenkin jo aika väsyksissä tässä vaiheessa, joten suurin osa Mayday-ryhmästämme suuntasinkin kohti kotia hetken baarissa istuskelun jälkeen. Kolmen suomalaisen ja yhden saksalaisen vahvuuteen kutistunut tanssiorkesterimme lähti kuitenkin vielä tarkastamaan Hauptbahnhoffin lähellä olevaa yökerhoa. Olimme kuitenkin aikaisin liikkeellä ja koska paikka olisi auennut vasta kympin tienoilla, eksyimme yökerhon sijaan sattumalta varsin viehättävään kellaribaariin, jossa oli livebändi soittamassa bluessia. Yhden Bitburgerin (”Bitte ein Bit!”) ja muutaman kitaran lempeän vaikerruksen säestyksellä esitetyn kappaleen jälkeen alkoi kuitenkin väsy iskeä jälleen Suomineidon lapsien puseroihin, joten oli aika vastata Römerlagerin kutsuun ja siirtyä takaisin kämpille untenmaille. Olin kotosalla jo ennen puoltayötä, mutten tietenkään päässyt nukkumaan ennen aamuviittä. Piti vielä kuunnella Loirin uusimpia levyjä ja kertoa mauttomia juttujani messengerin välityksellä Sällille Amsterdamiin ja Big Willielle Singaporeen.

Heikko foto blueskellarista.

Pikajuna yössä kiitää halki Bonnin, unen läpi kuulen äänet oudon musiikin. Väsynyttä päätä vieraat kuvat kuljettaa, on kauas taakse jäänyt kotimaa. Menen minne vaan, se minut aina kiinni saa. Ei sitä läheltä nää, koti-ikävää.

Nyt yks viikko skolea edessä, sitten onkin jo vapaa viikko koulusta. Joku spring break hässäkkä tai semmonen. Tuolloin suuntaan Erasmus-porukan kanssa Müncheniin neljän päivän excursiolle.

Mise muuten, täällä oleva bilsanopiskelijamme Laura on alunperin Kotkan flikkoi ilman siipii ja jo lupautunut oppaaksi jos tulee tarvetta mennä fiilistelemään viime kesän Meripäivien meininkiä joskus tulevaisuudessa. Kuulema kaupungilla on paljon muutakin tarjottavaa kuin mitä Santalahti-Kairo-Sapokka-Segeli-Seurahuone-akselilla viime suvena näimme. Mä en ainakaan usko ennen kuin nään :D. (.. kellot, mitkä kellot?! Verhot, mitkä verhot?!)

Jättäkää muuten kommentteja, jos vaan jaksatte. Niitä on mukava lukea ja arvailla, että kukakohan tämänkin on kirjottanut. En myöskään pane yhtään pahakseni, jos joku välillä käyttää nimimerkkiä, josta jopa voisi henkilön tunnistaa :)! Ylipäätänsä mulla ei ole mitään hajua, ketkä näitä juttuja lukevat. Toisaalta haluaisin tietää, ketä lukijakuntaan kuuluu, mutta toisaalta taas on ihan hauska kirjoitella tuntemattomalle yleisölle. Se olisi siistiä, että sitten joskus kesällä kun Suomessa taas tavataan, kertoisitte jos olette näitä pienen matkaajan höpinöitä jaksaneet silloin tällöin seurata.

Olen kohta menossa pelaamaan pokeria jenkkijäbän, latvialaistytön, saksalaishefen, belgialaismuidun ja suomalaisfriidun kanssa. Saa nähdä matkaavatko voitot tällä kertaa jäänmurtajalla Suomenlahden pohjoispuolelle.

Ja jos seuraavaa postausta ei kuulu, johtuu se tämän god damn Bloggerin käyttöliittymästä, joka on ehkä maailman surkein ja epäkäytännöllisin. Jos vielä intoa kirjoittamiseen löytyy, täytynee ehkä muuttaa muualle.

Bonnissa kaikki hyvin!

-micoud

ps. Täällä on kesä!