Kuvatuksia

Haloo Suomi!

Nielaisin sanaisen arkkuni avaimen vahingossa muutama viikko sitten, eikä se ole vielä poistunut luonnollista tietä pitkin. Epäilen jonkun loppupään suoleni panttaavan sitä, sen verran mörinää on perästä kuulunut viime aikoina.

Tästä tragediasta johtuen joudun tällä kertaa antamaan kuvien puhua puolestani.

Kiipesin asuintaloni 18. kerrokseen tarkastamaan näkymät. Kuten aikaisemmin on jo monasti todettu, eroaa nägymä hiukan oman koppini näkymästä. Kuvattu Itä-Saksaa kohti.

Äiti-Saksaa kohti.

Kaakkois-Saksaa kohti.

Koillis-Saksaa kohti.

Etelä-Saksaa kohti.

Jokin aika sitten oli myös Maailma kylässä -tyyppiset vestarit Rheinaueparkissa.

Intiaanit möivät tofunakkeja.

Viime viikolla käytiin neljän päivän Erasmusexcursiolla Münchenissä. Aurinko paistoi ja bussissa oli kuuma. Matka kesti suuntaansa 8 tuntia.

Hotelli oli ihan jees.

Erasmuksia majoittumassa.

Tytöt eivät olisi halunneet millään poistua huoneestaan, sillä telkkarista tuli Germany's Next Top Model -maratoni.

Münchner Hauptbahnhof.

Paikallinen Hesburger.

Deutsches Theater.

Paul Breitnerplatz.

Jusun firman sivukonttori.

Käytiin kattomassa Glockenspieleä, jossa nuket heiluvat kirkontornissa jotta lapsen saavat hyvin unenpäästä kiinni.

Tyttöjä ei tuntunut koko homma paljoa kiinnostavan.

München 1972.

Jürgen Grabowski Bad.

Bernhard Cullman Kirche.

Wassermannplatz.

Rainer Bonhof Gebäude.

Ilmeisesti David Hasselhoffin kunniaksi rakennettu Hoffgarten bussin ikkunasta kuvattuna.

Pulu ui scheissessa.

Italiaano Anrea "the cat" Gatti. Tuli multa jo alkumatkasta kyselemään että "Mikko, wie sagst du auf Finnisch: Ich sehe das Meer?"

Hoffgarten edestä.

Kulmalta. The Hoff yöpyi täällä kuulema viimeksi 2004.

Takapiha lyhdyn läpi.

Avarat oli näkymät partsilta. I've been lookin' for freedom!

Kytät. Haneen!

Olympiapark.

Kun kerran Münchenissä oltiin, piti tietty käydä tarkastamassa kuuluisa Hofbräuhaus kaljamesta.

Sisäpihalta. Rymy-Eetussa on paljon parempi meininki, vai mitä Mervi?!

Prost!

Paikalla oli myös pro-jannuja.

Kuuluisa "Gelbe Kirche".

Jälleen kujalla.

Luokkaretkeläisiä Wolfgang Overathhaussin edessä.

Oltiin jo hetken eksyksissä, mutta onneksi Maximilian Churfuerst von Bayern näytti oikean reitin.

Löytyihän se määränpää lopulta. Kebabistan.

Käytiin myös sivistyskäynnillä Alte Pinakhotek -taidemuseossa. Paikassa ei kai saanut valokuvata mutta sehän ei vanhaa salakuljettaja Laitista pidätellyt.

Nättii.

"The Big One". About 5 metriä korkea.

Mun suosikki, "Hollantilaisia hemmoja hatut päässä sisällä mustissa releissä".

Madara tsekkaa jotain kuuluisaa taulua jostain kuuluisasta tyypistä.

Tämä oli joku Rafaelin duuni.

Tais olla Da Vinci.

Rembrandtin omakuva.

Hiukan yllättäen löytyi myös kuva Masusta ..

.. ja Ville Vimparista.

Pinakoteekin portaat feat. Riika Schule.

Liikunnan vuoksi kiipesimme myös läheiselle Der Bomber -vuorelle. Mustavalkonäkymä keskustaanpäin.

Saksassa myös koirat ovat isompia.

Englischer Gartenista.

Uli Hoeness Hütte Englischer Gartenissa.

Testattiin myös enkkupuiston Biergarten. Kyseisessä tornissa soitti puhallinorkesteri.

Svejki! Prost! Kippis!

Sorvin ääressä.

Käytiin myös uudestaan kattomassa Glockenspieleä.

Ja paria muuta kirkkoa.

Illan hämärässä Englischer Gartenissa.

Seuraavana päivänä oli vuorossa vierailu Münchenistä parinkymmenen kilsan päässä olevaan Dachaun keskitysleiriin. Todella pysäyttävä paikka. Ihmisten sanoinkuvaamatonta julmuutta toisiaan kohtaan.

Keskitysleiri oli sen verran kova pala, että kävimme pari tuntia rauhoittumassa Sambergersee:n rannalla. Joutsenot olivat varsin kesyjä.

Nättei oli.

Mun ainoa plääni Müncheniä varten oli, että vikana iltana, eli torstaina, ei voi lähteä kaupungille pyörimään, sillä perjantain 8 tunnin dösämatka takaisin saattaisi olla hummaamisen jälkeen tuskaa. Lopputulos oli tietysti, että torstai oli ainoa ilta, jolloin lähdimme kaupungille tosissaan setittelemään. Tälläkertaa itäblokki bailasi. Porukkaa oli liikkeellä Venäjältä, Virosta, Latviasta, Liettuasta, Bulgariasta ja Suomesta. Mulla oli tanssilattia jossain vaiheessa aika hyvin hanskassa. Eteläeurooppalaisten geelikuontalojen näytti olevan hirveän vaikeata tulla floorille vetämään omia Ricky Martinin videoista opittuja viileitä tanssimuuvejaan, kun suomalainen urpo vetelee siinä läpällä vieressä itse-itseään-syleillen (taivutusten kanssa) tangoa jonkun reggaebiitin tahtiin. Semmottii.

Matka takaisin Bonniin sujui loppujen lopuksi varsin joutuisasti nukkuessa.

Olen muuten näköjään puolessatoista kuukaudessa jo unohtanut, miten suomea kirjoitetaan. Sen verran tuskaiselta tämä naputtelu nyt tuntuu ..

Tässä kaikki tällä erää.

Hyvää yötä ja huomenta!

Mikko

PS. Neiti L:lle Suomeen kovasti onnea tulevaan koitokseen! Me pidetään peukkuja täällä!!